“Kyllähän se niin on, että emme olisi varmaan ikinä pystyneet täysin omakustanteisesti tekemään kunnostustyötä vastaavassa laajuudessa”, pohtii Pollarin ampumaratavastaava ja Mäntän seudun rhy:n toiminnanohjaaja Antti Hietanen.
Mäntän Seudun Riistanhoitoyhdistyksen omistamalla Pollarin ampumaradalla oli tarve ajanmukaistaa ampumarataa monestakin eri näkökulmasta. Rataa käyttää aktiivisesti niin suuri joukko metsästäjiä kuin harrasteampujiakin. Myös asekeräilijät käyttävät rajaa ja satunnaisesti alueella pidetään myös kilpailuja.
Turvallisuussyistä käyttäjärekisteriä ei omatoimiperiaatteella toimivalla radalla pidetä, mutta Hietanen tietää radalla käyvän aktiivisia harrastajia laajalta säteeltä, aina Tampereelta ja Jyväskylästä asti, loma-aikoina jopa kaikkialta Suomesta. Hyvät olosuhteet ja kunnossa olevat puitteet kiinnostavat.
Omat haasteensa asettavat ympäristösäännökset ja rata-alueiden kunnostuksessakin on noudatettava tiukasti ympäristöluvan ehtoja. Myös melutasoja ja ampumaradan maaperän kuntoa sekä vuosittaisia laukaisumääriä, aseluokkia ja käyttöpäiviä seurataan.
Ympäristöluvan saatuaan yhdistys ei kauaa aikaillut, vaan päätti hakea ELY-keskukselta tukea Poko ry:n avulla yleishyödylliseen investointiin. Kolmevuotisen hankkeen kokonaiskustannus oli 55 147 euroa, josta puolet saatiin tukena.
Toteutuksessa varsin merkittävä rooli talkootyöllä
Uuden ilmeen saivat muun muassa tiet ja parkkipaikat, joille lisättiin liikennemerkkejä. Alueen rakenteita parannettiin, alueelle saatiin haulikkoradalle heitintorni ja ampumaradoille katteet. Katteiden merkitys on se, että ammuksissa käytettävä lyijy ei saa päästä liukenemaan veden mukana. Jätehuolto uusittiin niin, että nyt kierrätys ja lajittelukin onnistuvat. Koulutus- ja kokousrakennuksena toimiva Metsästäjäkoulu sai ilmalämpöpumpun.
“Oma roolini oli toimia hankkeessa koordinaattorina, koollekutsujana, paperinpyörittäjänä, tarvikkeiden hankkijana ja yhteydenpitäjänä rahoittajan suuntaan. Mietimme kunnostuskohteet limittäin niin, että paikalle pyydettiin aina tarkoituksenmukainen määrä talkoolaisia. Laitoin talkoolaisille aina sähköpostikierroksen, jossa kerroin tulossa olevista kunnostuskohteista”, Hietanen muistelee.
Hän kiitteleekin hankkeen aktiivista talkooväkeä. Koskaan ei ollut vaikea löytää paikalle talkoolaisia. Parhaimmillaan kunnostustöissä oli samanaikaisesti 36 talkoolaista ja aina paikalle tuli vähintään kymmenen tekijää. Osa töistä oli myös sellaisia, joita yksittäiset tekijät saattoivat edistää omalla ajallaan.
“Radan kunnostustarve oli niin ilmeinen, ettei porukkaa tarvinnut painostaa töihin. Radan käyttäjät myös ymmärsivät sen, että talkootyön avulla hintataso voidaan pitää edelleen edullisena. Osa jopa loukkaantui, jos oli jäänyt pois sähköpostilistalta, eikä päässyt talkoopäivinä mukaan”, Hietanen naurahtaa.
Julkisuudessa kuulee usein puhuttavan metsästysseurojen ukkoutumisesta. Hietanen ei täysin tunnista ilmiötä. Toki ikääntyviäkin harrastajia alueella käy, mutta metsästäjätutkinnon koulutus- ja suoritustilaisuuksissa käy myös nuoria harrastajia. Osalla heistä metsästysharrastus on periytynyt, mutta paljon tulee myös uusia harrastajia. Kimmoke metsästykseen saattaa syttyä vaikkapa koiran hankinnan kautta.
Monipuolista toimintaa ympäri vuoden
Pollarin ampumarataa kutsutaan itsepalveluradaksi ja alue on avoimessa käytössä ympäri vuoden muutamaa juhlapäivää lukuun ottamatta. Antti Hietanen muistuttaa kuitenkin, että osa radoista ja toiminnoista on varattava ja sovittava etukäteen. Liikkuvan hirven tai villikarjun ammuntaan vuorot on sovittava etukäteen. Myös heitintä vaativat radat, kuten skeet-, kompak- ja trap-radat eivät ole kaikkina päivinä käytössä. Heittimen käyttö vaatii myös osaamista, joten aloittelija ei voi sitä käyttää. Haulikkoradalla edellytetään valvojaa, jona toimivat haulikkoradan vastuuhenkilöt.
Alue on aidattu lippusiimoin ja ampumaradasta tiedotetaan varoituskyltein. Alueella on myös valvontakameroita.
Luodikko- ja pistooliampujat käyttävät rataa ympäri vuoden, haulikko- ja hirviampujat pääasiassa sulan maan aikana. Ampumisharrastus on sosiaalista toimintaa. Vaikka jokainen ampuukin yksin, tulee harrastajaporukka yleensä alueelle yhdessä ja saattaa viettää siellä vaikka kokonaisen päivän välillä laavulla makkaraa paistaen ja kahveja keitellen. Osa ampumaharrastajista tulee radalle myös perheen kesken.
Suunnitelmia myös jatkoon
Talkootunteja kolmevuotisessa hankkeessa syntyi paljon, silti palaute oli pääosin innostunutta ja positiivista. Antti Hietanen arvelee, että monet yhdistykset eivät osaa hyödyntää rahoitusmahdollisuuksia. Kehittämishankkeet voidaan myös kokea byrokraattisina ja työläinä. Hän kannustaa kuitenkin muitakin yhdistyksiä aktiivisesti mukaan, sillä Poko ry:ltä on saatavissa apua ja tukea niin hakemusvaiheessa kuin itse hankkeenkin aikana.
Hän on pohtinut jo uusiakin kehittämiskohteita. Sähköpuolen uusiminen on seuraava isompi projekti Pollarin ampumaradalla, mutta sen aika ei ole ihan vielä.
Teksti: Heli Antila, kuvat: Seppo Tolvanen, Aaro Antila