”Enemmän elämää ja lisää turisteja”
Palellusvuoren näkötorni elävöittää Pohjaslahden kylää
Matkailun kehittäminen, luontoarvojen vaaliminen, elinkeinoelämän vilkastuttaminen. Kolme kovaa tavoitetta, jotka Pohjaslahden kyläyhdistys Puhuri ry asetti Palellusvuoren näkötornihankkeelle. Rahoitusta haettiin Poko ry:ltä maaliskuussa 2017. Viisi vuotta myöhemmin kylän matkailukesän ehdottomana suosikkina oli vastavalmistunut näkötorni. Vieraskirjaan kertyi ensimmäisen kesän aikana yli 3000 nimeä eri puolilta Suomea ja Eurooppaa sekä aina Australiasta asti. Näkötornibongaritkin löysivät Pohjaslahden.
Palellusvuoren näkötorni on 27 metriä korkea ja seisoo Pohjaslahden kyläaukean itälaidassa Palellusvuoren laella 175 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymä tornin ylätasanteella katsojan silmissä on reilussa 200 metrissä. Portaita maanpinnalta on laskettu olevan 118 kappaletta välitasanteet mukaan lukien. Tornin runko on poikkeuksellisesti teräsrakenteinen.
Alustavien suunnitelmien mukaan projektiin ei pitänyt mennä aivan viittä vuotta. Talkootyöt olivat ajoittain jäissä materiaalin saatavuuden, huonojen kelien, hitaan byrokratian, maataloustöiden tai kokoontumisrajoitusten vuoksi. Runsaasti talkootyötä vaatinut näkötornihanke haluttiin kuitenkin viedä läpi huolellisesti toteutettuna, ilman kiirehtimistä. Hankkeeseen osallistui yli 70 henkilöä, jotka saivat nimensä tornin juurella olevaan nimilaattaan. Talkootunteja kertyi noin 4500. Mukaan talkoisiin tuli myös mökkiläisiä ja ulkopaikkakuntalaisia.
Ideasta hankkeeksi
- Peltolan Jannen ideastahan tämä kaikki lähti liikkeelle. Kun kyläyhdistyskin innostui asiasta ja Jutta Ahro tuki ajatuksen toteuttamiskelpoisena, päätimme hakea hankkeelle rahoitusta, muistelee aktiivisena talkoolaisena hankkeessa toiminut Simo Salmi.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Heli Kujala ja Anneli Vehkaniemi kertovat, että hyvät kokemukset aiemmista Mobiilireitti-, valokuitu- ja kylätalon kunnostus -hankkeista loivat uskoa myös näkötornihankkeeseen. Tiedettiin, että talkoolaisia löytyy ja yhteiset tavoitteet yhdistävät kyläläisiä.
Näkötornihankkeeseen saatiin Poko ry:n kautta Pirkanmaan ELY-keskukselta 50 prosentin tukirahoitus kaikille tukikelpoisille kustannuksille.
Aluksi suunniteltiin puista tornia, mutta lopulta päädyttiin teräkseen. Sen käyttöiäksi laskettiin 300 vuotta ja teräsrakenteinen torni vaatii puista vähemmän kunnostustöitä. Vaikka teräksinen näkötorni ei Suomessa kovin yleinen olekaan, muistuttavat kyläläiset sellaisen löytyvän muun muassa Pariisista. Tieto Pohjaslahden tornista on myös poikinut kysymyksiä kyläläisille. Esimerkiksi Kangasalla puisten tornien ilkivalta ja tuhopoltot ovat saaneet kiinnostuksen terästornia kohtaan heräämään.
Korkean paikan leirillä
Projekti käynnistyi syksyllä 2018 puiden kaatamisella, kaivuutöillä ja tien rakentamisella. Myös 16 kahden metrin syvyistä kallioankkuripulttia saatiin paikalleen ennen lumentuloa. Seuraavana vuonna rakennustyöt jatkuivat.
Tornin osat hitsattiin paikan päällä ja puuosat valmisteltiin kylän keskuksena toimivalla Pohjaslahden koululla. Korkeaa tornia rakennettaessa oli ensiarvioisen tärkeää, että mukaan saatiin osaavia ammattilaisia. Heitä löytyikin omasta kylästä niin suunnitteluun kuin toteutukseenkin. Arto Björkqvist teki rakennesuunnitelmat. Kyläläiset pohtivatkin, että ilman Arton osaamista hankkeesta olisi tullut monin verroin haastavampi.
Maaliskuussa 2020 tornin runko nostettiin paikalleen nosturilla. Sen jälkeen rakennettiin rappuset, turvakaiteet ja -verkot sekä loput rakennustyöt tehtiin paikan päällä. Matti Lampinen kantoi päävastuun porrasprojektista.
Tornin pystytyksen jälkeen talkoomiehet työskentelivät pitkään korkeuksissa sekä kipusivat portaita ylös ja alas useita kertoja päivässä. Korkealla työskennellessä ei tornilla kerrallaan voinut edes olla kovin suurta porukkaa. Korkeuksissa työskentelivät päiväkausia muun muassa Simo Salmi, Eino Salminen, Matti Mikkola ja Markku Listenmaa.
- Parhaana päivänä taisin nousta torniin ainakin seitsemän eri kertaa, Eino Salminen muistelee.
Pohjaslahden mökkiläinen Martti Mikkola oli mukana niin näkötornin talkoissa kuin aiemmin kylätalonkin kunnostustalkoissa. Hän näkee tärkeänä, että on päässyt osallistumaan kylän yhteisölliseen toimintaan. Torniprojektiin hän tuli mukaan logistiikkapäälliköksi.
- Ehkä siinä kohtaa en vielä oivaltanut, että logistiikka 27-metriseen torniin ei ole aina ihan helppoa, hän naurahtaa.
Luku 27 metriä ei ole sattuma. Se on suunnitellusti tasan metrin enemmän kuin Himmaanmäen näkötornin korkeus naapurikylässä Riihossa.
Torni kutsuu kylään
Rakennushanke ajoittui sopivasti samaan vaiheeseen, kun Mänttä-Vilppulan Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke oli meneillään. Näin näkötorniprojektista tuli yksi sen oheistapahtumista ja torni sai laajempaakin julkisuutta.
Palellusvuoren näkötorniin on mahdollista kävellä kahdesta suunnasta luontopolkujen kautta. Autolla tornille ei pääse, tie on vain huoltoajoa varten. Autot voi jättää joko urheilukentän, kylätalon tai kirkon parkkipaikalle. Niistä kaikista on opastettu kävelyreitti tornille. Vierailuun kannattaa varata aikaa, sillä yhteen suuntaan matkaa kertyy hieman kaksi kilometriä, joista osa on mäkistä maastoa. Opaskarttoja löytyy Wanhasta Vankasta sekä kirkon ja urheilukentän parkkipaikoilta. Avotulen teko on kielletty patikkareitillä ja tornilla. Tupakointia varten on tornin läheisyydessä merkitty paikka.
Vaikka talkoopäivät venyivät usein iltoihin ja viikonloppuihin ja päiville kertyi mittaa, ei kukaan kyläläisistä muistele jälkikäteen tekemistä pahalla.
- Kivaa työtähän se oli ja mukavassa porukassa sitä tehtiin. Odotellaan, missä vaiheessa joku keksii seuraavan idean…
Teksti: Heli Antila.